Tässä kuvassa on ihania muistoja lapsuudestani sekä hääpäivästäni. Halusin kuivattaa hääkimppuni tauluksi jotta siitä jää pysyvä muisto. Tai siis en tietenkään itse sitä tehnyt vaan kukkakauppias-pikkuserkkuni, tosin sillä hetkellä en hoksannut kun asiaa selvittelin, vaan kuuntelin puhelimessa tuttua äänenpainoa ja sittenhän hoksasinkin, että sukuahan sitä ollaan ja hänen mummunsa oli meidän häissäkin, silloin 100 vuotias rautamummo. Ainahan häissä pitää jotain vanhaa olla.. ;)Alma sai elää pitkän elämän ja kuukautta ennen 101 vuotis-synttäreitään hän nukkui pois. Ihanat muistot hänestä jäi, niin uuttera ja huumorintajuinen aina pilke silmäkulmassa ja elämänasenne niin kohdallaan. Jaksoi juhlia häissämmekin ilta puoli kymmeneen ja lähti matkaamaan melkein 100 km matkan poikansa kanssa, iloitsi kovasti että sai vielä kerran osallistua nuorten häihin. Olin otettu. <3
Pikkuinen mekko on ollut minulla päällä ollessani vauva, minulla on kuviakin kun minut on puettu tuohon mekkoon. Halusin laittaa senkin makuuhuoneeseemme muistoksi, minusta se onkin kaunis yksityiskohta. Mieheni taitteli vielä ihanan rautalankahengarinkin ja sopii kyllä kivasti mekon kanssa.
Huomenna onkin jännittävä päivä, menen uusia työkuvioita sopimaan. Näyttäisi ainakin hirveän hyvältä ja olenkin aivan intoa täynnä oppimaan jotain ihan uutta. Nyt onkin sopiva aika aloittaa uusi sivu työelämässä.
Täytyykin tästä rientää nukkumaan, etten ole ihan silmät ristissä tapaamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti