keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Ihana suklaamurukakku
Olin tänään erittäin aikaansaavalla tuulella. Johtui varmasti siitä, että vein lapsukaisen hoitoon heti kahdeksaksi ja mieskin nukkui yövuoron jälkeen. Oli siis tehokkaita tunteja käytössä. Aloitinkin heti siitä, että vein lapsukaisen petivaatteet ulos aamupakkaseen. Siitä sitten pyykkikoneeseen pyykit. Muutaman koneellisen pyöritinkin ja tekaisin ruuan. Iltapäivästä innostuin ihanan kevätilman siivittämänä juoksulenkille ja olinkin luvannut lapsukaiselle leipoa hänen kanssaan illalla kun tulee muskarista. Niinhän me sitten tehtiin ja saatiinkin aikaiseksi aivan loistava suklaamurukakku. Olen nimittäin haikaillut jo poistunutta Pirkan tuotetta nimittäin suklainen kahvikakku. Se oli aivan suussasulavan pehmeää ja maistui juuri kotitekoiselta kakulta niin kuin pitääkin kermaa ja voita säästämättä. No, löysinkin yhden ohjeen joka heti kuulostikin siltä, että voisi napata ja kyllä, se oli juurikin saman makuista kuin tuo Pirkan kakku. Sitä en vain ole enää löytänyt valikoimista, minusta se oli fazerin leipoma kakku. Nykyään kun tuntuu, että kaupoissa ei ole kuin noita "saksalaisia" kakkuja jotka ei kyllä vedä vertoja suomalaisille leivonnaisille. Laitan tähän ohjeenkin jos innokkaita leipojia joukosta löytyy.. ja löytyyhän niitä :)))
Suklaamurukakku
200 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
2 tl van sok
2 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjäuhoja
(laitoin 2-3 rkl kaakaojauhetta myös)
1/2 pss tummaa suklaarouhetta
1 dl kermaa
pehmitä voi ja sokeri ja "vaahdota"
Lisää munat ja kuivat aineet sekä suklaamuru ja kerma
paistetaan 175 asteessa vajaan tunnin, tarkista kypsyys.
Kannattaa kyllä kokeilla. Minä vielä hujautin 2 dl tuota kermaa kun luin epähuomiossa ohjetta niin huonosti, että koko purkki meni kermaa ja sitten vasta luin oikein ajatuksella ja ohjeessahan on vain desin verran.. no, ei se ainakaan huonontanut tuota kakkua. Lapsukainenkin oli taas "ammattilaisen" ottein mukana, juoksi heti olkkarista päivällä katsomaan kun laitoin jo voin pehmenemään kulhoon ja sekoittelinkin jo valmiiksi sitä, kuuli kun kippo kolisi ja tuli tarkistaan leivotko äiti? Minä tulen auttamaan! Hyvän avun sainkin mittauksessa ja siinä kun taikinaa laitettiin vuokaan, osasi tosi rauhassa kääntää aina sopivasti jotta pääsin pudottamaan taikinaa lisää. :) Kyllä tuosta pojasta vielä joku saa hyvän miehen, toivottavasi innostus jatkuu ja opit menisivät perille. :)))
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti